Heissulivei! - voi sanoa suomeksi.

Seikkailin tässä tietokoneella tallentamissani tiedostoissa ja tuli alla oleva tekstin pätkä vastaan. En tiedä koska olen sen kirjoittanut, helposti yli vuosi sitten. Ajattelinpa laittaa sen nyt huvin vuoksi tänne, näitä pätkiä kun löytyy. Joskus ajattelen miksi en ole kirjoittanut ajatusta pidemmällle, mutta ehkä se on joskus siinä kaikki se mitä on sanottavaa ja enempi olisi jo jotakin epäolennaista.

Nukahtamisen hetkellä herään. Olen valveilla kirkkaille ajatuksille ja selkeille tunteille. Enemmän kuin kertaakaan päivän aikana. Avaan oven lasteni huoneeseen, pitkästä aikaa katson heidän untaan. Kun he olivat vauvoja, vietin pitkiä aikoja vain katsoen heitä. Minua itkettää rakkauteni heitä kohtaan, kaipuuni ottaa heidät syliin unessa, silittää rukouksessa enkelin siivellä heidän tiensä kantavaksi.

Lasten kasvu on se ohikiitävä hetki josta en aina saa päivällä kiinni ollakseni oikeasti läsnä heille.  Niin eksyneenä usein etsin ollakseni läsnä itselleni. Mitä itsekkyyttä. Mitä minä olen lähimmäisissäni. Lapsissani. Minkälaista muistoa he kantavat minusta. Miksi äiteinä naulaamme itsemme niin herkästi syyllisyyteen pelkästä olettamuksesta, kuin olisimme jossakin epäonnistuneet – kun kuitenkin yritämme parhaamme.  En voi olla täydellinen äiti. Täydellinen voin olla ainoastaan siinä vankassa rakkauden osoituksessa, että heillä on aina paikka luonani, tapahtui elämässä mitä tahansa.


Liitänpä myös runon jonka kirjoitin joskus poikani syntymän jälkeen...

Tervetuloa

Sinä tulit jostakin kaukaa

Kypsyit niin lähelle
Synnyit yönä perjantain, vartin yli kaks
Silmissäsi valo ikuisuuden
Ihme elämän

Tervetuloa…

Sinut punnittiin, vähän yli kolme kiloa

Sinut mitattiin, viiskytsenttiä
Ja sitten itse elämä
Mittaa ja puntaroi sinut
Ihan eri tavalla
Siskosi kolme vee tervehti sinua
”Hei, minä olen sun isosisko,
tässä on sun isi ja äiti,
ei ole muita vaihtoehtoja”

 Tervetuloa …

Me hymisimme onnesta siinä niin

Toisillemme annettuina
Vastuuta ja suurta lahjaa
Aika pysähtynyt oli ihan varmasti

Tervetuloa...

Niin me kasvatamme sinua - isoksi

Sinä osoitat meidät hyvin pieniksi
Yhteistä matkaa saamme kulkea
Siinä sinut rakkauteeni sulkea

Tervetuloa...

-Rina